Viranomaisvaatimukset Euroopassa

Viranomaisvaatimukset Euroopassa

Alla on esitetty kuvaus biosimilaarilääkkeen kehittämiseen liittyvien viranomaisvaatimusten pääpiirteistä. Yksityiskohtaiset ohjeistot, joita myyntiluvan myöntämiseen liittyvässä menettelyssä sovelletaan, löytyvät Euroopan lääkeviraston verkkosivuilta. Linkkejä ohjeisiin löytyy sivun oikealta puolelta.

Laatuvaatimukset

Biosimilaarien laatuvaatimuksiin kuuluu sen osoittaminen, että biosimilaari on aktiivisuudeltaan, rakenteeltaan ja puhtausprofiililtaan samankaltainen kuin alkuperäislääke. Samankaltaisuuden osoittamisessa kiinnitetään erityistä huomiota sellaisiin laadullisiin ominaisuuksiin, joilla voi olla vaikutusta lääkkeen tehoon ja turvallisuuteen. Samankaltaisuutta on vaikea osoittaa, jos biosimilaarissa on rakenteita, joita ei tavata viitelääkkeessä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erot proteiinin glykosylaatiossa.

Keskeisessä asemassa samankaltaisuuden osoittamisessa ovat laboratoriossa tehtävät toiminnalliset testit, kuten lääkkeen sitoutuminen reseptoriinsa ja sitoutumisen aiheuttamat muutokset kohdesolussa ovat.

Edellä mainittujen laatuvaatimusten lisäksi biosimilaarille vaaditaan samanlainen laatudokumentaatio kuin alkuperäislääkkeelle.

Vertailukelpoisuuden osoittaminen kliinisissä tutkimuksissa

Kliinisissä kokeissa varmistetaan ensin, että biosimilaarin ja alkuperäisen viitelääkkeen imeytyminen ja eliminaatio ovat samankaltaiset koehenkilöillä. Sen jälkeen verrataan satunnaistetussa koeasetelmassa biosimilaaria ja alkuperäislääkettä toisiinsa. Pyrkimyksenä on osoittaa, että biosimilaari ja alkuperäislääke ovat kliinisesti vertailukelpoisia.

Tutkimusasetelma vaikuttaa kokeiden tulosmuuttujien valintaan, joten ne eivät välttämättä ole samoja kuin alkuperäislääkkeen tehon osoittamiseksi tehdyissä kliinisissä kokeissa. Yleensä vertailu tehdään sellaisessa käyttöaiheessa, jossa mahdolliset erot alkuperäislääkkeeseen verrattuna tulisivat todennäköisimmin esiin. Yhdellä käyttöaiheella tehtyjen tutkimusten tulokset voidaan yleensä ulottaa muihin käyttöaiheisiin, ellei ole syytä olettaa, että lääkkeen vaikutusmekanismi ei ole sama kaikissa käyttöaiheessa. Tällöin tarvitaan lisäselvityksiä.

Käytännössä biosimilaarin kehitysohjelmassa vaaditaan vähemmän prekliinisen ja kliinisen vaiheen tutkimusta ja dokumentaatiota kuin alkuperäislääkkeen kehitysohjelmassa. Tämä johtuu siitä, että vaikuttavan aineen farmakologia ja toksikologia tunnetaan eikä tavoitteena ole tehon ja turvallisuuden osoittaminen uudelleen, vaan vertailukelpoisuuden osoittaminen alkuperäislääkkeeseen nähden.

Immunogeenisuus

Biologiset lääkkeet ovat yleensä valkuaisaineita, jotka potilaan immuunijärjestelmä voi helposti tunnistaa vieraaksi. Tällöin syntyy vasta-aineita lääkkeelle, jolloin lääkkeen teho voi huonontua tai potilaalla voi esiintyä yliherkkyysreaktioita. Biosimilaarien kehitysohjelmaan kuuluu oleellisena osana myös immunogeenisuuden eli vasta-ainemuodostuksen tutkiminen ja vertailu riittävän pitkän ajanjakson kuluessa.

Turvallisuusseuranta

Yleisten turvallisuusseurantavaatimusten lisäksi biosimilaarin myyntilupaan voidaan liittää erityisiä lisävaatimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi immunogeenisuuteen ja käyttöaiheen ekstrapolointiin liittyvät turvallisuusseuranta- tai tutkimusvaatimukset.

Euroopan lääkeviraston yleiset ja ainekohtaiset biosimilaareihin liittyvät ohjeistot

Euroopan lääkevirasto on julkaissut runsaasti biosimilaareihin liittyvää yleistä ja tuoteryhmäkohtaista ohjeistoa.

Lue lisää: Viranomaisvaatimukset Euroopassa