Biologiset lääkkeet

Biologinen lääke on valmiste, jonka vaikuttavana aineena on biologinen aine (biomolekyyli). Lääkedirektiivin 2001/83/EC mukaan biologinen aine puolestaan on aine, joka tuotetaan tai uutetaan biologisesta lähteestä ja josta on tarpeen tehdä fysikaalis-kemiallis-biologiset analyysit ja tarkastella tuotantoprosessia ja sen valvontaa aineen kuvaamiseksi ja laadun määrittämiseksi. Sen sijaan kaikki biologisesta lähteestä tuotetut vaikuttavat aineet eivät ole biolääkkeitä, mm. antibiootit, jotka tuotetaan hiivoissa/homeissa tai polysakkaridit, jotka voidaan analysoida tarkasti ja joihin ei liity virusriskiä luokitellaan kemiallisiksi lääkkeiksi. Biologisten lääkkeiden luetteloa päivitetään tarvittaessa.

Biologisiin lääkkeisiin luetaan muun muassa rokotteet, verivalmisteet (esim. hyytymistekijät), allergeenit ja yhdistelmä-DNA-tekniikalla tuotetut valmisteet (proteiinit, esim. insuliinit, vasta-aineet). Ryhmän uusimpina tulokkaina ovat niin sanotut kehittyneissä terapioissa käytettävät lääkkeet: geeni- ja soluterapiatuotteet ja kudosmuokkaustuotteet. Biologisia lääkkeitä kehitettiin aiemmin lähinnä harvinaissairauksiin, mutta nykyään niitä on enenevässä määrin tarjolla myös yleisten sairauksien, kuten diabeteksen, reumasairauksien, tulehduksellisten suolistosairauksien, astman ja syövän hoitoon. Biologisilla lääkkeillä uskotaan olevan erittäin merkittävä asema tulevaisuuden lääkehoidossa, sillä jo puolet kehitteillä olevista lääkkeistä on biologisia valmisteita.

Biologisten lääkkeiden valvonta

Biologisten lääkkeiden valvonta on ollut aina erityisasemassa EU:n lainsäädännössä, koska valmisteet poikkeavat sekä koostumuksensa että valmistusprosessiensa osalta perinteisistä kemiallisista lääkkeistä. Biologisilla lääkkeillä vaikuttava aine on usein heterogeeninen seos, mikä johtuu mm. lähtömateriaaleista (elävät solut) ja kompleksisista tuotanto- ja puhdistusprosesseista. Biologisten lääkkeiden myyntilupahakemukset käsitellään yksinomaan keskitetyssä myyntilupamenettelyssä, jota koordinoi Euroopan lääkevirasto (EMA) Lontoossa. Biologisten lääkkeiden valvonta perustuu farmasian ja farmakologian lisäksi moniin muihin tieteenaloihin, kuten biokemiaan, solu- ja molekyylibiologiaan, mikrobiologiaan, virologiaan sekä immunologiaan. Valvonnassa sovelletaan tapauskohtaisesti uusinta tieteellistä tietoa, koska alan ohjeistot eivät ole kovin yksityiskohtaisia.

Biologisten lääkkeiden myyntilupahakemusten laadun arviointi on keskitetty Biolääkkeiden työryhmään (Biologics Working Party, BWP), kokonaisarvioinnista vastaa EMAn ihmislääkekomitea CHMP. Fimea kehittää jatkuvasti osaamistaan biologisten lääkkeiden valvonnassa ja pyrkii verkottumaan tehokkaasti ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Fimean asiantuntijat ovat osallistuneet useiden bio(tekno)logisten lääkkeiden luokitteluun, tieteelliseen neuvontaan, myyntilupahakemusten arviointiin raportointi- ja viitemaatehtävissä sekä sovittelumenettelyihin. Myyntilupahakemuksen edellyttämät tutkimukset ja tiedot on kuvattu lääkedirektiivissä 2001/83/EC, joskin tietyille valmisteille on erityisvaatimuksia lähtömateriaaleista riippuen. Mm. verta ja muuta ihmiskudosta sisältäville valmisteille on hyväksytty EU-vaatimukset vuosina 2003 ja 2004. Fimean asiantuntijat ovat usein olleet keskeisissä rooleissa valmisteltaessa EU:n ohjeistoja biologisille ja bioteknologisille tuotteille, ohjeistot löytyvät EMAn kotisivuilta.

Biosimilaarit

Biologiset, varsinkin bioteknologisesti valmistetut lääkkeet, ovat erittäin kalliita verrattuna tavanomaisiin lääkkeisiin. EU:n lääkelainsäädäntöön saatiin v. 2003 maininta ns. biosimilaarivalmisteista, joilla pyritään hillitsemään biologisten lääkkeiden aiheuttamia kustannuspaineita. Biosimilaarivalmisteiden myyntilupa nojautuu sellaisen biologisen alkuperäisvalmisteen dokumentaatioon, jonka tieto- ja patenttisuoja on rauennut. Biosimilaarivalmisteet kuitenkin eroavat tavallisista geneerisistä valmisteista siten, että niiden myyntilupa edellyttää laajempia selvityksiä kuin pelkästään laatu- ja bioekvivalenssitutkimukset. Tämä johtuu biologisten lääkkeiden edellä kuvatusta heterogeenisyydestä, jonka analysointi ja kontrollointi vaatii lukuisia analyyttisiä menetelmiä.. EMAn biosimilaarityöryhmä, jossa on mukana myös Fimean asiantuntijoita, vastaa ko. tuotteiden ohjeistuksesta.

Kehittyneet terapiatuotteet

Kehittyneissä terapioissa käytettävät lääkkeet käsittävät geeniterapia- ja soluterapiatuotteet sekä kudosmuokkaustuotteet, joiden lähtömateriaaleina ovat geenit ja niiden kantajat (virukset, plasmidit) sekä elinkykyiset solut ja kudokset. Näitä ns. ATMP (Advanced Therapy Medicinal Product) –tuotteita koskeva asetus (1394/2007/EC ) tuli voimaan EUssa vuonna 2009 ja sen myötä ko. tuotteille tuli keskitetty myyntilupa pakolliseksi. ATMP-valmisteet voivat sisältää myös lääkinnällisiä laitteita (esim. tukirakenteita, matrikseja), jolloin ne katsotaan yhdistelmävalmisteiksi.

Kehittyneiden terapiatuotteiden myyntilupien arvioinnista EMAssa vastaa CAT-komitea (Committee for Advanced Therapies) yhdessä ihmislääkekomitean kanssa. Asetuksen myötä ATMP-tuotteiden määritelmiä myös muokattiin ja direktiiviä 2001/83/EC uudistettiin ko. valmisteiden teknisten vaatimusten osalta (pantu täytäntöön direktiivillä 2009/120/EC). Myyntilupahakemusten arvioinnin lisäksi CAT-komitea antaa suosituksia ATMP-valmisteiden luokittelusta ja arvioi ATMP-valmisteiden laatuun ja non-kliinisiin tutkimuksiin liittyviä sertifiointihakemuksia. Luokitteluja ja sertifiointia koskevat ohjeistukset löytyvät CAT-komitean sivuilta, samoin kuukausittaisten komiteakokousten esityslistat ja pöytäkirjat.

Kaikista CATin tekemistä luokittelusuosituksista on nähtävissä julkaistut yhteenvedot.

Asetuksen 1394/2007 ulkopuolelle on jätetty ns. kansallisella valmistusluvalla valmistettavat ATMP-tuotteet (ns. hospital exemption, artikla 28). Tätä valmistusta säätelee lääkelain artikla 15c ja se edellyttää Fimean lupaa. Lisätietoja kansallisesta valmistusluvasta löytyy Fimean valvontasivuilta.

Lisätietoja