Tietoa Fimeasta aihekuva

Usein kysytyt kysymykset

Mitä COVID-19 Vaccine Janssen on ja mihin sitä käytetään?

11.5.2021

Yleistiedot COVID-19 Vaccine Janssen -valmisteesta sekä siitä, miksi se on hyväksytty EU:ssa (pdf)

COVID-19 Vaccine Janssen -rokotetta ei toistaiseksi oteta käyttöön Suomessa (THL).

Mitä Vaxzevria (ent. COVID-19 Vaccine AstraZeneca) on ja mihin sitä käytetään?

Päivitetty 22.4.2021

Yleistiedot Vaxzevria (ent. COVID-19 Vaccine AstraZeneca) -valmisteesta sekä siitä, miksi se on hyväksytty EU:ssa (pdf)

Mitä Comirnaty on ja mihin sitä käytetään?

28.1.2021

Yleistiedot Comirnaty-valmisteesta sekä siitä, miksi se on hyväksytty EU:ssa (pdf)

Mitä Spikevax (ent. COVID-19 Vaccine Moderna) on ja mihin sitä käytetään?

Päivitetty 24.6.2021

Yleistiedot Spikevax (ent. COVID-19 Vaccine Moderna) -valmisteesta sekä siitä, miksi se on hyväksytty EU:ssa (pdf)

Kuinka paljon haittavaikutusilmoituksia COVID-19-rokotteista on tullut Suomessa?

16.06.2021

Fimea julkaisee verkkosivuillaan tietoja COVID-19-rokotteiden haittavaikutusilmoituksista. Laajempi raportti haittavaikutusilmoituksista julkaistaan joka toinen keskiviikko. 

Lue lisää

Koronarokotteiden haittavaikutusilmoitukset

Millaisista rokotteiden haittavaikutuksista tulee tehdä haittavaikutusilmoitus?

17.6.2021

Haittavaikutusilmoitusjärjestelmän avulla pyritään löytämään aiemmin tunnistamattomia harvinaisia haittavaikutuksia. Haittavaikutusilmoitus kannattaa tehdä erityisesti silloin, kun lääkkeen tai rokotteen aiheuttama haitta on vakava tai odottamaton. Haittavaikutus on vakava, jos se on: 

  • johtanut kuolemaan
  • aiheuttanut hengenvaaran
  • vaatinut sairaalahoitoa tai pidentänyt sitä (sairaalahoidolla tarkoitetaan osastohoitoa, ei esimerkiksi käyntiä terveysasemalla tai päivystyspoliklinikalla)
  • aiheuttanut pysyvän vamman tai merkittävän toimintakyvyn laskun (merkittävällä toimintakyvyn laskulla tarkoitetaan esimerkiksi pysyvää tai pitkäaikaista työkyvyttömyyttä, ei muutamien päivien sairaslomaa)
  • aiheuttanut synnynnäisen epämuodostuman tai muun synnynnäisen poikkeavuuden.

Odottamattomia ovat ne haitat, joita ei mainita valmisteyhteenvedossa ja pakkausselosteessa. Esimerkiksi rokotteista aiheutuvat pistoskohdan reaktiot, kuume, päänsärky ja vatsavaivat ovat tunnettuja haittoja, joten niistä ilmoittaminen ei ole välttämätöntä. 

Haittavaikutusilmoituksen tekeminen on vapaaehtoista ja ilmoitukset kuvastavat ilmoittajien havaintoja ja näkemyksiä epäillyistä haitoista. Tehdyt ilmoitukset eivät kerro sitä, miten yleinen jokin haitta on lääkkeen käyttäjien tai rokotteen saaneiden keskuudessa. Tiedot haittojen yleisyydestä perustuvat valvotuissa lääketutkimuksissa tehtyihin havaintoihin ja terveydenhuollon rekistereistä tehtäviin tutkimuksiin.

Miten haittavaikutusilmoitus tehdään?

17.6.2021

Haittavaikutusilmoituksen voi tehdä sähköisellä lomakkeella, joka vaatii vahvan tunnistautumisen, koska ilmoitus sisältää henkilö- ja terveystietoja. Lomaketta voivat käyttää sekä terveydenhuollon ammattilaiset että kuluttajat. Ilmoituksen voi tehdä myös PDF-lomakkeella, jonka voi lähettää sähköisesti turvapostilla osoitteeseen FIMEA.EV@fimea.fi tai kirjeenä osoitteeseen:

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Lääkärit ja apteekkihenkilökunta voivat edelleen käyttää myös FiMnet-kanavaa ilmoitusten tekoon.

Miten koronarokotteen kehitys onnistui niin nopeasti verrattuna normaaliin rokotekehitykseen?

14.12.2020

Koronavirusrokotteen tutkimus- ja kehitystyötä on pyritty kansainvälisesti nopeuttamaan monin keinoin, esimerkiksi luomalla taloudellisia kannustimia yrityksille. Osa kehitteillä olevista rokotteista perustuu uusiin teknologioihin, joita ei ole ennen käytetty. Kansainvälinen tiedeyhteisö on jakanut avoimesti tietoja toisilleen. Koronavirusrokotteen kehityksessä on hyödynnetty myös tietoa aikaisempiin SARS- ja MERS-koronavirusepidemioihin liittyvästä tutkimuksesta sekä rokotekehityksestä.

EMAn nopeutettu arviointi mahdollistaa rokotteen myyntiluvan hyväksymisen normaalia nopeammalla aikataululla. Normaalisti kaikki myyntilupahakemusta tukevat tiedot on toimitettava arviointimenettelyn alussa, mutta nopeutetussa arvioinnissa tutkimustietoja arvioidaan sitä mukaa kun niitä valmistuu.

Rokotteiden kehittämisessä on useita vaiheita.

Onko rokote turvallinen, vaikka se on kehitetty niin nopeasti?

14.12.2020

Rokotteen turvallisuutta arvioidaan samoilla kriteereillä kuin normaalissakin myyntilupaprosessissa. Rokotteella on täytynyt suorittaa ainakin yksi laaja faasi 3 -tutkimus, johon osallistuu jopa kymmeniä tuhansia henkilöitä. Tutkimuksiin on usein osallistunut myös muita henkilöitä kuin perusterveitä työikäisiä aikuisia.

Turvallisuuden suhteen edellytetään riittävää rokotettavien lukumäärää ja seuranta-aikaa, jotta myös harvinaisemmat tai viiveellä esiintyvät haittavaikutukset tulisivat havaituiksi. Lisäksi edellytetään turvallisuusseurantaohjelmaa rokotteen markkinoille saattamisen jälkeen.

Miten rokotteen turvallisuutta seurataan?

14.12.2020

Rokotteiden turvallisuutta seurataan niiden koko elinkaaren ajan EU-tasoisena yhteistyönä. Myyntilupavaiheen jälkeen turvallisuuden seuranta ja arviointi jatkuvat rokotteesta kertyvän tiedon valossa. Turvallisuusarviointia tehdään mm. haittavaikutusilmoitusten, tutkimusten, määräaikaisten turvallisuuskatsausten ja rekisteripohjaisten selvitysten avulla. Tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin, joilla edistetään rokotteen turvallista käyttöä.

Mikä ero on ehdollisella ja normaalilla myyntiluvalla?

Päivitetty 5.5.2021

Ehdollinen myyntilupa voidaan myöntää, jos lääke (myös rokotteet ovat lääkkeitä) katsotaan hyvin tarpeelliseksi lääketieteellisin perustein, mutta tutkimustiedon kertymäaika on vielä liian lyhyt tavallisen myyntiluvan myöntämiseksi. Tällöin määritellään, mitä teho- ja turvallisuustietoa myyntiluvan haltijan on toimitettava vielä jatkossa myyntiluvan ylläpitämiseksi. Minkäänlaista myyntilupaa ei myönnetä koskaan, jos tuotteen hyödyt eivät ole suuremmat kuin haitat. Ehdollisen myyntiluvan saaneen rokotteen turvallisuutta arvioidaan samoilla kriteereillä kuin normaalissa myyntilupaprosessissa.

Ovatko ehdollisen myyntiluvan saaneet rokotteet kokeellisia rokotteita? 

6.5.2021

Myyntiluvan saaneet rokotteet eivät ole kokeellisia rokotteita, vaikka kyseessä olisi ehdollinen myyntilupa. Myös ehdollisen myyntiluvan kohdalla kliiniset lääketutkimukset on tehtävä ennen kuin rokotteille voidaan hakea myyntilupaa. Myyntiluvan saamisen jälkeen on tavallista, että lääketutkimuksia jatketaan esimerkiksi uusiin käyttöaiheisiin tai henkilöryhmiin, kuten lapsille. Tällöin tarvitaan uusi kliininen lääketutkimus, johon osallistuu uusia vapaaehtoisia koehenkilöitä. Jos myyntiluvallisen rokotteen pohjalta halutaan kehittää esimerkiksi lapsille soveltuva uusi rokoteversio, on se kokeellinen rokote siihen saakka, kunnes lääketutkimukset on suoritettu ja kyseinen rokoteversio on saanut myyntiluvan. Ehdollisen myyntiluvan saaneen rokotteen turvallisuutta arvioidaan samoilla kriteereillä kuin normaalissa myyntilupaprosessissa.

Mitkä ohjeet säätelevät kliinisiä lääketutkimuksia?

6.5.2021

Kliinisten lääketutkimusten suorittamista säätelevät monet kansainväliset säädökset ja normistot, kuten Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus ja Nürnbergin säännöstö. Euroopan unionin alueella kliiniset lääketutkimukset on suoritettava kliinisten lääketutkimusten direktiivin ja hyvän kliinisen tutkimustavan mukaisesti. Suomessa on näiden lisäksi noudatettava kansallista lainsäädäntöä ja Fimean kliinisten lääketutkimusten määräystä. Tutkimusten aloittamisen edellytyksenä on oltava Fimean hyväksymisen lisäksi myös riippumattoman eettisen toimikunnan puoltava lausunto.

Ketkä ovat kliinisten lääketutkimusten koehenkilöitä?

6.5.2021

Kliiniseen lääketutkimukseen osallistuminen edellyttää aina sitä, että tutkimukseen osallistuvalta koehenkilöltä on hankittu tietoon perustuva suostumus. Vain tuohon kokeeseen osallistuvat henkilöt ovat koehenkilöitä, ja heidän kohdallaan seurataan tarkasti ja tutkimuksen suunnitelman mukaisesti rokotteen tehoa ja turvallisuutta. Tutkittavan etu ja hyvinvointi on aina asetettava tieteen ja yhteiskunnan etujen edelle.

Mitä aineita rokotteet sisältävät?

14.12.2020

Rokotteet sisältävät antigeenin eli vaikuttavan aineen sekä apuaineita. Antigeenin tehtävänä on stimuloida kehon immuunipuolustusjärjestelmää ja aiheuttaa vasta-ainetuotanto, joiden avulla elimistö puolustautuu erilaisia taudinaiheuttajia vastaan.

Antigeenin lisäksi rokotteet sisältävät erilaisia apuaineita, joiden tehtävä on parantaa rokotteen säilyvyyttä ja/tai tehoa. Lisäksi ne saavat aikaan rokotteelle sopivan koostumuksen. Tavallisin apuaine on vesi, mutta ne voivat sisältää myös erilaisia sokereita, suoloja, aminohappoja sekä happamuutta sääteleviä aineita. Jotkut rokotteet sisältävät säilytysainetta, kuten muun muassa formaldehydiä tai fenoliyhdisteitä. Näiden kohdalla määrät rokoteannoksessa ovat kuitenkin niin häviävän pieniä, etteivät ne tee rokotteesta myrkyllistä.

Osa rokotteista hyödyntää tehosteaineita eli adjuvantteja, joiden tarkoitus on parantaa rokotteen sisältämän antigeenin aikaansaamaa immuniteettia. Tehosteaineita käytetään erityisesti silloin, kun rokotteen vaikuttavana aineena toimii inaktivoituja taudin aiheuttajia tai niiden osia ja pintarakenteita. Tavallisimmin rokotteissa käytetyt tehosteaineet ovat alumiinisuoloja.

Lisäksi lopullisessa rokoteannoksessa voi teoriassa olla erittäin pieniä jäämiä rokotteiden valmistuksessa käytetyistä biologisista ja kemiallisista aineista. Nämä jäämät ovat käytännössä niin pieniä, ettei niitä voi aina edes mitata, eivätkä ne tee rokotteista myrkyllisiä. Kaikkien rokotteiden valmistuksessa käytettyjen aineiden tulee lisäksi täyttää Euroopan farmakopean laatukriteerit, jotka varmistavat koostumuksen turvallisuutta.

Miksi koronarokotteissa on käytetty ihmisen soluja?

17.6.2021

Koronarokotteet ovat biologisia lääkkeitä. Biologiset lääkeaineet ovat yleensä proteiineja ja niiden tutkimuksessa sekä tuotannossa käytetään usein eläin- ja ihmisperäisiä solulinjoja. Tuotantosolulinjat ovat usein peräisin tutkimusten yhteydessä kauan sitten eristetyistä soluista. Proteiinien tuotannossa usein käytettyjä solulinjoja ovat esimerkiksi HEK-293, CHO- ja BHK-solulinjat. HEK-293 solulinja on alun perin eristetty 1970-luvulla ihmisen alkion munuaissoluista, CHO-solulinja 1950-luvulla Kiinan hamsterin munasarjoista ja BHK-solulinja 1960-luvulla vastasyntyneen hamsterin munuaisista. 

Nisäkkäistä ja ihmisistä peräisin olevia solulinjoja käytetään usein proteiinilääkkeiden tuotannossa, koska nisäkässoluissa tuotetut proteiinit muistuttavat hienorakenteeltaan eniten ihmisen luonnollisia proteiineja. Proteiinilääkkeen hienorakenne säätelee lääkkeen aineenvaihduntaa ihmisessä ja on välttämätön, jotta proteiinilääke toimii ihmisessä halutulla tavalla ja saa aikaan halutun hoitovasteen.

Mitä eroja nyt kehitetyillä koronarokotteilla on?

14.12.2020

Tällä hetkellä koronavirusta vastaan on kehitteillä yli 200 erilaista rokoteaihiota. Koronaviruksen ulkopinnan piikkiproteiinia (S-proteiini) pidetään tärkeänä kohdeantigeenina koronarokotteiden kehityksessä. Rokoteaihioissa on käytetty seuraavia erilaisia lähestymistapoja: 1. nukleiinihappoja (RNA ja DNA) sisältävät rokotteet, 2. virusvektorisrokotteet, 3. viruksen kaltaisia partikkeleita (VLP) sisältämät rokotteet, 4. viruksen proteiiniosia (subunit) sisältävät rokotteet, sekä 5. virusta sisältävät inaktivoidut sekä elävät heikennetyt rokotteet.

  1. Nukleiinihappoja (mRNA ja DNA) sisältävät rokotteet

Nukleiinihapporokotteet sisältävät pelkän geenisekvenssin rakennusohjeena jotain tiettyä koronaviruksen proteiinia varten. Geenisekvenssi on joko DNA plasmidissa tai lähetti-RNA:n (mRNA) muodossa. Nukleiinihapot voidaan viedä solun sisään monin eri menetelmin – esimerkiksi mRNA voidaan pakata erilaisiin lipidikapsideihin, joiden sisässä se kulkeutuu soluun. DNA-rokotteesta poiketen mRNA-rokote ei päädy lainkaan solun tumaan. Kun mRNA pääsee solulimaan, solu alkaa tuottaa geenisekvenssinsä mukaisesti viruksen proteiinia hyödyntäen solun aineenvaihdunnan tapahtumia. Proteiinituotannon jälkeen mRNA häviää solusta nopeasti. Suurin osa kehittelillä olevista korovirusrokotteista koodaa koronaviruksen pinnalla olevaa piikkiproteiinia. Kehon immuunipuolustusjärjestelmä tunnistaa solun tuottamat virusproteiinit ja aiheuttaa lopulta vasta-aineen tuotannon.

  1. Virusvektorisrokotteet

Virusvektorirokotteissa koronaviruksen proteiinia koodaava geeni on siirretty toisen, turvalliseksi todetun viruksen sisälle, joka pystyy kuitenkin infektoimaan solun. Virusvektorit toimivat siis geneettisen aineen kantajina. Virusvektorin geneettistä materiaalia muokataan myös niin, ettei se pysty aiheuttamaan itse tautia; sen replikaatiokyky on joko heikennetty tai se on poistettu kokonaan. Kun virusvektori pääsee solun sisään, se vapauttaa perimäaineensa, jonka perusteella solu aloittaa geenisekvenssin mukaisen proteiinituotannon. Suuri osa rokoteaihioista on keskittynyt koodaamaan koronaviruksen piikkiproteiinia. Kehon immuunipuolustusjärjestelmä tunnistaa ihmissolun tuottamat virusproteiinit ja aiheuttaa lopulta vasta-ainetuotannon.

  1. Viruksen proteiiniosia (subunit) sisältävät rokotteet

Subunit-rokotteet sisältävät nimensä mukaisesti viruksen osia, eikä lainkaan perimäainetta. Ne eivät siis kykene aiheuttamaan infektiota. Moni kehitteillä olevista subunit-rokotteista sisältää koronaviruksen piikkiproteiinia tai sen osia. Subunit-rokotteissa täytyy monesti hyödyntää immuunivastetta tehostavia adjuvantteja. Rokotuksen jälkeen ihmisen immuunijärjestelmä aktivoituu ja tuottaa vasta-aineita viruksen proteiiniosia vastaan.

  1. Viruksen kaltaisia partikkeleita (VLP) sisältävät rokotteet

Viruksen kaltaiset partikkelit (VLP) muistuttavat ulkomuodoltaan viruksia, mutta ne eivät kykene monistumaan soluissa. Yleensä VLP:t eivät sisällä lainkaan viruksen perimäainesta. Niitä valmistetaan yhdistelmä-DNA-tekniikan avulla ja pystytäänkin muokkaamaan helposti sisältämään halutut viruksen proteiinit. VLP-rokotteen toimintaperiaate on saman tyyppinen kuin subunit-rokotteilla.

  1. Inaktivoidut sekä elävät, heikennettyä virusta sisältävät rokotteet

Perinteiset rokotetekniikat käyttävät antigeenina eläviä, heikennettyjä tai inaktivoituja viruksia. Näiden aiheuttama infektio on yleensä oireeton tai lieväoireinen, ja ne aiheuttavat ihmisen immuunijärjestelmän tehokkaan aktivoitumisen. Heikennettyjä viruksia voidaan valmistaa useilla menetelmillä, esimerkiksi antamalla viruksen mutatoitua useampien sukupolvien ajan niin, että sen kyky aiheuttaa tautia heikentyy. Inaktivoituja viruksia voidaan valmistaa erilaisilla kemikaali- ja lämpökäsittelyillä. Inaktivoituja viruksia sisältävät rokotteet saattavat tarvita immuunivastetta tehostavia adjuvantteja.

Miten koronatestejä säädellään ja valvotaan?

9.9.2020

Kaikki potilasdiagnostiikkaan tarkoitetut koronavirustestit ovat ns. in vitro -diagnostisia (IVD) lääkinnällisiä laitteita, joita Suomessa säätelee laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista. Näytteenottovälineet kuten nenä-nielutikut ovat myös lääkinnällisiä laitteita. Lääkinnällisten laitteiden vaatimustenmukaisuutta valvoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Suomessa ja EU-alueella saa tuoda markkinoille ja ottaa käyttöön vain vaatimukset täyttäviä lääkinnällisiä laitteita. Ennen tuotteen markkinoille saattamista valmistajan on näytettävä toteen sen turvallisuus, käyttötarkoitukseen sopivuus ja suorituskyky. CE-merkintä on osoitus siitä, että tuote täyttää sitä koskevat vaatimukset. Lainsäädännössä ei kuitenkaan määritellä yksityiskohtaisia vaatimuksia suorituskyvylle, eikä SARS-CoV-2-testeille siten ole tarkkoja vaatimuksia esim. herkkyydelle.

Riippuen riskiluokasta eräiden lääkinnällisten laitteiden markkinoille saattaminen edellyttää ulkopuolisen tarkastuslaitoksen eli ilmoitetun laitoksen arviointia. Ammattilaiskäyttöön tarkoitetut koronavirustestit eivät edellytä tätä ilmoitetun laitoksen arviointia, ja nämä testit voidaan nykylainsäädännön perusteella tuoda markkinoille valmistajan omalla vaatimustenmukaisuusvakuutuksella. CE-merkintä on näissä tapauksissa valmistajan oma merkintä siitä, että tuote täyttää sitä koskevat vaatimukset. Kotitestit katsotaan kuitenkin aina korkean riskin tuotteiksi, ja niiltä edellytetään ilmoitetun laitoksen arviointia ennen markkinoille saattamista.

Lääkinnällisille laitteille ei ole lääkkeiden myyntiluvan kaltaista lupaprosessia tai ennakkotarkastusta, vaan valvonta perustuu viranomaisten tekemään markkinoille saattamisen jälkeiseen valvontaan.

Itse koronavirustestaus näytteenotosta testien analysointiin sen sijaan on tartuntatautilain 1227/2016 mukaista luvanvaraista toimintaa, joka edellyttää kliinisen mikrobiologian toimilupaa. Toimilupaa anotaan AVI:lta, ja THL toimii toimiluvissa asiantuntijana. Testejä tekevien laboratorioiden tulee käyttää vain vaatimukset täyttäviä testejä, ja toimiluvan hakemisen yhteydessä arvioidaan tarkemmin myös laboratorion valitsemia testimenetelmiä. Siten Suomessa terveydenhuollossa käytettävien koronavirustestien sopivuutta on tarkkaan arvioitu, ja laboratorioiden tekemiin testeihin voi suhtautua luottavaisin mielin.

On kuitenkin syytä muistaa, että paraskaan laboratoriotesti ei ole 100 % varma, ja monet tekijät näytteenotossa voivat vaikuttaa tulokseen. Testaus ei myöskään korvaa turvavälejä, sairaana tai riskialueilla matkailun jälkeistä kotona pysymistä ja muita suositusten mukaisia toimia.

Ovatko kaikki koronatestit yhtä hyviä? Mitä koronatesteiltä vaaditaan?

9.9.2020

Sekä eri testityyppien että yksittäisten eri valmistajien testien välillä on huomattavia eroja suorituskyvyssä, eli mm. herkkyydessä ja tarkkuudessa. Herkkyydellä tarkoitettaan testin kykyä havaita luotettavasti kaikki positiiviset (viruksen sisältävät) näytteet. Kun testin herkkyys on hyvä, negatiivinen testitulos kertoo luotettavasti siitä, ettei näytteessä ole SARS-CoV-2-virusta. Tarkkuudella taas tarkoitetaan testin kykyä tunnistaa luotettavasti vain virusta sisältävät näytteet. Toisin sanoen, kun testin tarkkuus on hyvä, vain SARS-CoV-2-virusta sisältävät näytteet tuottavat positiivisen tuloksen, eikä tule ns. vääriä hälytyksiä.

Valmistajien tulee määrittää testiensä suorituskyky, ja antaa testin käyttöohjeessa suorituskyvystä kattavat tiedot. Näiden tietojen perusteella asiantuntijoiden on mahdollista verrata testejä ja arvioida niiden soveltuvuutta erilaisiin testaustarpeisiin.

Erilaisiin testaustarpeisiin pyritään terveydenhuollossa valitsemaan oikeanlainen testi, huomioiden eri testityyppien ja testien hyödyt ja huonot puolet, sekä eri testien erilaiset suorituskyvyt. Joissakin tapauksissa voi olla erittäin tärkeää saada tulos erityisen nopeasti, useimmiten taas testin suurempi herkkyys painaa enemmän, jotta kaikki tartunnan saaneet saadaan varmasti tunnistettua.

Mitä koronatesteillä tutkitaan?

Päivitetty 6.5.2021

Testiteknologioita on kolmea päätyyppiä:

  • viruksen perimän havaitsevat testit (nukleiinihappotestit, esim. ns. PCR-testit)
  • viruksen muiden osien havaitsemiseen perustuvat testit (ns. antigeenitestit)
  • serologiset testit l. vasta-ainetestit

Testeistä kaksi ensimmäistä tyyppiä soveltuvat suoraan SARS-CoV-2/COVID-19:n tartunnan diagnosoimiseen potilaalla.

COVID-19-potilaiden varhaiseen diagnostiikkaan suositellaan edelleen ensisijaisesti SARS-CoV-2-viruksen perimän (viruksesta riippuen RNA:n tai DNA:n) havaitsemiseen perustuvia testejä, kuten PCR:ää. Suomessa terveydenhuollossa käytetäänkin ensisijaisesti juuri PCR-testejä. PCR-testeihin käytettävä näyte on tyypillisesti nenä-nielunäyte, mutta muidenkin näytetyyppien, kuten sylkinäytteiden, käyttöä on tutkittu.

PCR-testit ovat pääosin laboratoriossa tehtäviä testejä, mutta myös joitakin vieritestejä on markkinoilla. Antigeeni- ja vasta-ainetestejä on sekä laboratoriossa että vieritestauksena tehtäviä testejä. Testien välillä voi olla eroja mm. testin tekemiseen menevässä ajassa, tarvittavassa laitteistossa, hinnassa, paljonko näytteitä voidaan analysoida kerralla, testin suorittamisen monimutkaisuudessa.

Ns. antigeenitestit ovat virusantigeenien eli viruksen muiden osien kuin perimän tunnistamiseen perustuvia testejä. Näiden testien käyttökelpoisuus riippuu suuresti testin herkkyydestä, joka voi vaihdella eri testien välillä huomattavasti. Näyte otetaan näissäkin testeissä ensisijaisesti hengitysteistä (yleensä nenä-nielunäyte). Antigeenitesteihin on kohdistunut suuria odotuksia niiden usein PCR-testejä nopeamman suorituksen ja halvemman hinnan vuoksi. Suomessakin antigeenitestejä on nyt otettu käyttöön tiettyihin tilanteisiin, mutta PCR-testejä ne eivät toistaiseksi korvaa.

Kolmas ryhmä eli ns. vasta-ainetestit eli serologiset testit kertovat epäsuorasti aiemmasta kontaktista virukseen. Ne havaitsevat elimistön virusta vastaan muodostamat vasta-aineet, ei suoraan itse virusta. Vasta-ainetestit tehdään yleensä verinäytteestä. Vasta-aineet nousevat havaittavalle tasolle potilaan veressä vasta eri arvioiden mukaan noin viikon-kahden kuluessa tartunnasta, joten tartunnan alkuvaiheessa testi voi antaa virheellisesti negatiivisen tuloksen. Vasta-ainetesti ei myöskään kerro varmasti viruksen poistumisesta elimistöstä taudin loppuvaiheessa. Siten vasta-ainetestit soveltuvat ennemminkin yksilö- tai väestötasolla virukselle altistumisen ja mahdollisesti muodostuneen vastustuskyvyn alustavaan arvioimiseen.

Vasta-ainetesti voi kertoa myös rokotteen aikaansaamasta vasteesta, eli miten elimistö on tuottanut vasta-aineita. Tavalliset vasta-ainepikatestit eivät kuitenkaan kerro vasta-aineiden laadusta, eivätkä siten anna tietoa rokotuksen antaman suojan vahvuudesta tai kestosta. Erityisiä testejä rokotteen antaman suojan arvioimiseksi on myös kehitetty.

Missä koronatestejä tehdään? Onko markkinoilla luotettavia kotitestejä?

Päivitetty 6.5.2021

Kotitestit (ns. itsesuoritettavaan testaukseen tarkoitetut testit) ovat tyypillisesti esim. kaupoissa ja apteekeissa myytävien raskaustestien tyyppisiä tuotteita. Kotitesteissä potilas näytteenoton lisäksi suorittaa varsinaisen testin ja tulkitsee tulokset itse, ilman terveydenhuollon ammattilaisia. Kotitestien tulee olla nimenomaan maallikon käytössä turvalliseksi ja toimiviksi osoitettuja. Niiden suorittamisen täytyy olla helppoa, ja myös tulosten lukemisen ja tulkinnan tulee olla yksinkertaista. Käyttöohjeiden tulee olla suomeksi ja ruotsiksi. Käyttöohjeesta ja pakkauksesta tulee yksiselitteisesti ilmetä, että tuote on tarkoitettu itse-suoritettavaan testaukseen/kotitestiksi.

Kaikki pikatestit eivät ole kotitestejä. Kotitesteinä saa Suomessa markkinoida ainoastaan testejä, jotka valmistaja on erityisesti tarkoittanut maallikkokäyttöön. Kotitestejä koskevat vaatimukset ovat tiukempia kuin ammattilaistestien. Kotitestiltä edellytetään esimerkiksi aina ulkopuolisen tarkastuslaitoksen, ns. ilmoitetun laitoksen, arviointia. Tämä näkyy mm. CE-merkinnän vieressä olevasta nelinumeroisesta tunnuksesta (muotoa CE XXXX).

Ammattilaistestien markkinointi maallikoiden käyttöön ei ole Suomessa sallittua. Ammattilaisille tarkoitettujen koronatestien CE-merkintä on muotoa CE, ilman nelinumeroista tunnusta.

On tärkeää erottaa varsinaiset kotitestit kotinäytteenotosta.

Kotinäytteenotossa potilas ottaa näytteen itsenäisesti, mutta toimittaa sen laboratorioon jatkokäsiteltäväksi ja ammattilaisten analysoitavaksi. Laboratoriossa testien takana on laboratorion koko toiminnan kattava laadunhallintajärjestelmä ja testien tulokset ja tulkinnan varmistaa aina ammattilainen. Kotinäytteenottoa on kokeiltu useissa maissa Euroopassa ja muualla. Vaikka siinä on monia mahdollisia etuja, on kotinäytteenoton haasteena koronavirusdiagnostiikassa saada riittävän hyvälaatuinen ja edustava näyte, jotta testitulos olisi luotettava.

Vieritestauksella taas tarkoitetaan terveydenhuollon ammattilaisen muualla kuin laboratorio-olosuhteissa tekemiä testejä. Nämä ovat usein ns. pikatestejä. Toistaiseksi pääosa SARS-CoV-2-testeistä tehdään kuitenkin keskitetysti laboratoriossa.

Pikatesti-nimitystä käytetään melko laajasti ja vaihtelevasti kuvaamaan hyvinkin erityyppisiä testejä ja laitteistoja. Pikatestillä tarkoitetaan useimmiten esim. apteekkien raskaustestien tyyppisiä ei-automatisoituja liuskamuotoisia testejä, jotka voivat olla kotitestejä tai vieritestejä. Joskus pikatestillä viitataan kuitenkin myös mihin tahansa tavallista nopeampaan testimenetelmään, joka tehdään vieritestinä tai laboratoriossa.

Lue lisää

Koronaviruksen kotitestit (THL)

SARS-CoV2 (Covid-19) -testien maahantuojat, jakelijat ja jakelua suunnittelevat

Mitä COVID-19-testaustoiminta edellyttää alan toimijalta?

9.9.2020

Fimea, aluehallintovirastot, Valvira ja THL ovat laatineet yhteisen ohjeen COVID-19-testaustoimintaa tai sen laajentamista suunnitteleville terveydenhuollon toimijoille.

Ohjeen tarkoituksena on antaa kokonaiskuva testaukseen liittyvästä sääntelystä, tarvittavista ilmoituksista ja luvista sekä niihin liittyvistä maksuista.

Ohjeistus

Onko deksametasonista havaittu olevan hyötyä COVID-19 potilaille?

28.5.2021

Deksametasoni-nimisellä steroidilla saatiin kesällä 2020 Britanniassa merkittäviä positiivisia tuloksia koronaviruksen aiheuttaman koronavirustaudin lääkehoidossa. Tulokset perustuivat Oxfordin yliopiston tutkijaryhmän tutkimukseen, joka liittyy laajaan Recovery-nimiseen tutkimuskokonaisuuteen. Tutkimuksen todettiin olevan laadukas ja luotettavan tutkimusryhmän tekemä.

Koska deksametasoni on vahva steroidi, jolla on merkittäviä haittavaikutuksia, alun perin sen käyttöä suositeltiin välttämään korovirustaudin hoidossa. Uusia tutkimustuloksia pidettiin jopa jossain määrin yllättävinä. Asiaa käsiteltiin useasti koronavirustaudin yhteistyöryhmässä, ja tutkimusryhmä julkaisi lisää tutkimusnäyttöä deksametasonihoidon tehosta koronavirustaudin hoidossa. Myös WHO otti myönteisen kannan valmisteen käytöstä koronavirustaudin hoidossa.  

Deksametasonihoito on osa vakiintunutta hoitokäytäntöä Suomessa. Euroopan lääkevirasto on päivittänyt deksametasonivalmisteiden käytön monen valmisteen myyntilupa- ja määräämistietoihin.

Miten rokotteet tulevat markkinoille?

18.05.2020

Rokotteella, kuten muillakin lääkevalmisteilla, on oltava myyntilupa ennen kuin se voidaan tuoda markkinoille. Myyntilupaa myönnettäessä valmisteesta tehdään kokonaisarvio ja valmisteen hyötyjen pitää olla suuremmat kuin tiedossa olevien haittojen. Hyväksyttävät haittavaikutukset pitää aina suhteuttaa lääkkeellä hoidettavaan sairauteen ja rokotteiden kohdalla tulee muistaa, että valtaosa rokotteista annetaan terveille ihmisille.

Euroopan unionin alueella rokotteille voi hakea myyntilupaa usealla vaihtoehtoisella menettelyllä. Lisätietoa: Myyntiluvat

Myyntiluvatonta tuotetta voidaan käyttää yksittäisten potilaiden hoitoon Suomessa Fimealta haettavalla erityisluvalla.

EMA on ottanut käyttöön keinoja, joiden tavoitteena on nopeuttaa COVID-19 infektion hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden ja rokotteiden kehittämistä ja myyntiluvan saamista.  Lisätietoja: EMA nopeuttaa covid-19 lääkkeiden arviointia

Rokotteiden kehittämisessä on useita vaiheita.
Lue lisää Duodecim-lehdestä (9.4.2020): Koronavirusrokotekehitys on kilpajuoksua ajan kanssa

Rokotteita kliinisisiin lääketutkimuksiin saa valmistaa lääketehtaassa, sopimusvalmistajalla tai kliinisiä tutkimuslääkkeitä valmistavassa yksikössä, joiden toimilupa sisältää rokotteet. Toimiluvan saanti tai laajentaminen edellyttää Fimean tarkastusta ja Euroopan lääkkeiden hyvien tuotantotapojen noudattamista. Koko kliinisen tutkimusohjelman ajan rokotteita saa valmistaa vain toimiluvallisessa yksikössä, eli faasi I kliinisistä tutkimuksista alkaen. Mikäli toimilupaa haetaan kokonaan uudelle rokotteiden valmistuspaikalle, valmistustilojen ja laatujärjestelmän pystyttäminen vie tyypillisesti 1-2 vuotta.

Neuvontaa ja tukea lääkekehitykseen voi kysyä Fimealta: Lääkekehityksen tuki 

Miten Euroopan Unionin komissio ohjeistaa suojavarusteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnista?

14.04.2020

Komissio on julkaissut ohjeet myös suomeksi.

Miten hengityssuojaimia valvotaan? Miltä viranomaiselta voin kysyä lisätietoa niiden käytöstä tai valmistuksesta?

3.4.2020

Viranomainen

Tuote

Vaatimukset

Lisätietoja

Tukes kuluttajakäyttöön tarkoitetut hengityksensuojaimet Henkilönsuojainasetus (EU) 2016/425 Lisätietoja Tukesin sivuilla
Tukes kuluttajakäyttöön tarkoitetut suu-nenäsuojat Kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011 ja Valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista 613/2004

Yleisissä kulutustavaroissa ei saa olla CE-merkintää.

Tuotteista, jotka eivät täytä henkilönsuojaimille asetettuja vaatimuksia, ei saa antaa kuluttajalle virheellistä kuvaa, että kyseessä olisi henkilönsuojain. Jos suu-nenäsuojia tai vastaavia tuotteita markkinoidaan kuluttajille hengityksensuojaimina, tulee niiden täyttää henkilönsuojaimille asetetut vaatimukset.

sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osasto ammattikäyttöön tarkoitetut hengityksensuojaimet Henkilönsuojainasetus (EU) 2016/425 Nämä tuotteet ovat EU-tyyppitarkastettavia. Vaatimuksia lievennetty 31.3.2020.
Katso sosiaali- ja terveysministeriön linjaus.
Fimea kirurgiset suu-nenäsuojukset hoitohenkilökunnan käyttöön Lääkinnällisten laitteiden asetus (EU) 2017/745 tai direktiivi 93/42/EEC Tuotteiden pitää olla CE-merkittyjä. Tuotetiedoissa oltava vastuullisen valmistajan nimi ja osoite. Jos valmistaja Euroopan ulkopuolella, niin myös Eurooppaan sijoittuneen valtuutetun edustajan nimi ja osoite.
Työterveyslaitos sekä ammattilais- että kuluttajakäyttöön tarkoitetuttujenhengityksensuojainten ja suu- ja nenäsuojaintenasiantuntijatuki   Työterveyslaitos on hengityksensuojainten asiantuntija ja tutkija, ei viranomainen. Työterveyslaitos teki aiemmin myös henkilösuojainten testauksia ja sertifointeja, mutta syksyllä 2019 testaus- ja sertifiointitoiminta myytiin SGS Fimkolle.

 

Katso myös Tukesin, TTL:n ja Fimean yhteistiedote aiheesta.

Mikä on Fimean rooli lääkkeellisen kaasun valmistuksen valvonnassa?

6.4.2020

Terveydenhuollon toimijat voivat valita, käyttävätkö he myyntiluvallisia lääkkeellisiä kaasuja (ml. lääkkeellinen happi) vai valmistavatko he itse tarvitsemansa lääkkeellisen hapen generaattorilla.

Lääkkeellisten kaasujen valmistus sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on mahdollista sairaalan tai terveyskeskuksen omaa käyttöä varten. Jos terveydenhuollon toimintayksiköissä valmistetaan generaattorilla lääkkeellistä happea, Fimea valvoo toimintaa lääkelain nojalla. Valmistetun lääkkeellisen kaasun tulee täyttää sille asetetut laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Tarkemmat vaatimukset valmistuksen laadun takaamiseksi ovat Fimean määräyksessä 6/2012

Terveydenhuollon toimintayksikössä valmistettujen lääkkeellisten kaasujen laadunvarmistuksesta vastaa sairaala-apteekki tai lääkekeskus. Sairaala-apteekit tai lääkekeskukset eivät tarvitse erillistä Fimean lupaa lääkkeellisten kaasujen laadunvarmistukseen.

Jos lääkkeellisen kaasun valmistus ja laadunvarmistus toteutetaan missä tahansa terveydenhuollon toimintayksikössä ohjeiden mukaan, toiminnalle ei ole estettä.

Lääkkeellisten kaasujen valmistuksessa käytettävien laitteiden tai laitetoimittajien valvonta kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, ja on myös varmistettava, että nämä vaatimukset toiminnalle täyttyvät.  

Valvonnan tarkoituksena on parantaa potilasturvallisuutta takaamalla kansalaisille laadukkaita lääkevalmisteita riippumatta siitä, onko lääkkeet valmistettu teollisesti tai sairaalassa omaan käyttöön.

Onko malarialääkkeistä apua koronavirustaudin hoitoon ja ovatko ne turvallisia?

27.5.2021

Muun muassa malarian ja nivelreuman hoidossa käytettyjen lääkeaineiden, hydroksiklorokiinin ja klorokiinin teho ja turvallisuus koronavirusinfektion hoidossa tai ehkäisyssä on puhuttanut sekä Suomessa että maailmalla. COVID-19-pandemian alkuvaiheessa keväällä 2020 saatiin lupaavaa näyttöä (pääasiassa koeputkitasolla) niiden mahdollisesta käytöstä koronavirustaudin hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Lisäksi Fimea, EMA (Euroopan lääkevirasto) ja WHO kannustivat tutkimusyhteisöjä osallistumaan mahdollisuuksien mukaan parhaillaan käynnistettäviin isoihin kansainvälisiin COVID-19-hoitoon tähtääviin kliinisiin lääketutkimuksiin. Lääkeviranomaiset ovat sitoutuneett hydroksiklorokiinin ja klorokiinin tutkimusilmoitusten pikaiseen arviointiin, jotta saataisiin luotettavaa tietoa niiden tehosta ja turvallisuudesta.

Alkuvaiheen jälkeen ei ole osoitettu vakuuttavaa hyötyä näiden valmisteiden käytöstä koronavirustaudin systeemisessä hoidossa tai ennaltaehkäisyssä.

Klorokiinijohdannaisten haittavaikutukset on tunnettuja, ja varsin pienikin yliannostus voi johtaa vakaviin haittavaikutuksiin, joten näiden yhdisteiden kontrolloimatonta käyttöä on ehdottomasti vältettävä.

Mitä kliinisiä lääketutkimuksia tai rokotetutkimuksia on meneillään COVID-19-infektion hoitamiseksi/ehkäisemiseksi?

Päivitetty 10.9.2020

Suomessa on alkanut ensimmäinen kliininen lääketutkimus COVID-19-infektioon hoitoon, REMAP-CAP (tutkimusnumero 2015-002340-14). Kyseessä on monikansallinen tutkimus, jossa on mukana yli 50 tutkimusyhteisöä eri puolilta maailmaa.

Suomessa alkaneessa tutkimushaarassa verrataan tehohoitoa vaativilla potilailla COVID-19-infektion aiheuttaman keuhkokuumeen hoitoon kahta myyntiluvallista immuunivasteen muuntajiin kuuluvaa lääkevalmistetta (interleukiini-1 reseptoriantagonisti Anakinra®, ja interferonibeta-1a, Rebif ®) ja normaalin hoitokäytännön mukaista hoitoa.

Euroopassa meneillään olevat kliiniset lääketutkimukset COVID-19-infektioon ovat julkista tietoa ja ne ovat listattu seuraavassa: Clinical trials for COVID-19.

Muualla maailmassa meneillään olevat kliiniset lääketutkimukset COVID-19-infektioon löytyvät ClinicalTrials.gov-portaalista.

Listat päivittyvät jatkuvasti. Fimea on sitoutunut COVID-19-infektion lääkehoito- ja rokotetutkimusten priorisoituun arviointiin.

Onko Suomessa selvitetty Favipiravir-valmistetta hoitona COVID-19-infektioon?

28.5.2021

COVID-19-pandemian aikana tiedotusvälineissä on käsitelty paljon erilaista tietoa mahdollisista lupaavista koronavirusinfektioon mahdollisesti tehoavista lääkkeistä tai lääkeyhdistelmistä. Pandemia on erityisesti ulkomailla aiheuttanut huomattavaa kuolleisuutta. Sen pohjalta on ymmärrettävää, että erityisesti ulkomaisessa lehdistössä mahdollisia uusia hoitokeinoja on uutisoitu varsin näkyvästi ja sen pohjalta ovat asiantuntijat Suomessakin ovat joutuneet ottamaan kantaa.

Tiedot ovat usein vajavaisia. Mahdolliset väitteet tehosta ja turvallisuudesta eivät välttämättä perustu arvostettujen tieteellisien julkaisujen tietoihin ja laadukkaisiin kliinisiin lääketutkimuksiin, vaan esimerkiksi potilaskohtaisiin hoitokokemuksiin.

Ennen kuin uutta lääkevalmistetta käytetään uudessa käyttötarkoituksessa (esim. koronavirusinfektio), tulee olla käytettävissä riittävät tieteelliset tiedot valmisteen käytön tehosta ja turvallisuudesta. Tämä korostuu niissä valmisteissa, joita pyritään antamaan ennaltaehkäisevästi tai sairauden alkuvaiheessa isolle potilasjoukolle.

Niin EU:n lääkeviraston kuin Suomen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan (STM, THL, Fimea) asiantuntijat pohtivat koronavirustilannetta, mukaan lukien mahdolliset olemassa olevat ja tulevaisuuden lääkehoidot, kokonaisvaltaisesti. Asiaa käsittelemään on perustettu yhteistyöryhmä mahdollisimman joustavan käsittelyn mahdollistamiseksi pandeemisen kriisin aikana.

Eri lääkevalmisteiden saatavuus silloin, kun valmisteella ei ole myyntilupaa, on valmistajasta kiinni. Erityisluvalla on mahdollista käyttää tällaisia valmisteita. Favipiraviiri (Avigan) ja myös useampia muita mahdollisia ns. flunssaan kehitettyjä ja muihinkin virustauteihin kehitettyjä valmisteita sekä niiden hyödyllisyyttä ja lupatilannetta on käsitelty näissä yhteyksissä.

Vaikka COVID-19-rokotekehityksessä on päästy hyvin eteenpäin, ei vastaavanlaista myönteistä anti-viraalista lääkettä, joka olisi tuonut markkinoille merkittävästi kuolleisuutta vähentävää tehoa ole vielä onnistuttu löytämään. Tutkimustyö jatkuu edelleen aktiivisena. Vaikka rokottukset etenevät, kuten monessa muussakin infektiotaudissa, silti myös tulevaisuudessa olisi tarvetta löytää tehokkaita hoitokeinoja koronavirustaudin hoitamiseksi ja kuolleisuuden vähentämiseksi maailmassa.

Koronaviruksen hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitettujen lääkevalmisteiden kliinisiä lääketutkimusilmoituksia käsitellään priorisoidusti.

Pahentavatko tulehduskipulääkkeet COVID-19 -infektiota?

24.3.2020

Tällä hetkellä ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä yhteydestä ibuprofeenin ja COVID-19 -infektion pahenemisen välillä eikä tällä perusteella voida suositella lopettamaan ibuprofeenin käyttöä. Euroopan lääkeviraston lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea (PRAC) arvioi parhaillaan turvallisuustietoja, jotka koskevat ibuprofeenin ja ketoprofeenin käyttöä vakavissa infektioissa. Arviointi aloitettiin kesällä 2019 Ranskan lääkeviraston (ANSM) tekemän tutkimuksen johdosta. 

Lue lisää: Tulehduskipulääkkeiden käyttö COVID-19 -infektiossa 

Pahentavatko verenpainelääkkeet (esimerkiksi ACE:n estäjät tai AT II-reseptorinsalpaajat) Covid-19 infektiota?

24.3.2020

ACE:n estäjät ja AT-reseptorin salpaajat ovat tavallisia lääkkeitä verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa. On esitetty oletuksia, että nämä lääkkeet saattaisivat altistaa käyttäjän koronaarivirusinfektion vaikeammille tautimuodoille. Aihe on noussut keskusteluun, koska COVID-19 –virus sitoutuu soluissa näiden verenpainelääkkeiden kohdemolekyyliin, angiotensiiniä konvertoivaan entsyymiin (ACE2). Tieteellistä näyttöä verenpainelääkkeiden haitallisista vaikutuksista COVID-19 –virusinfektion alttiuteen tai etenemiseen ei kuitenkaan ole. 

Parhaan tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon mukaan verenpainelääkkeet ovat turvallisia käyttää, eikä ole mitään tieteellistä näyttöä, että ne lisäisivät virusinfektioon liittyviä haittoja. 

Sydän-, verenpaine- ja diabeteslääkkeiden omatoimiseen lopettamiseen liittyy riskejä. Kunkin potilaan lääkehoidosta vastaa potilaan hoitava lääkäri, jonka kanssa yhteistyössä mahdolliset muutokset lääkehoidossa tulee toteuttaa. 

Euroopan lääkeviraston EMAn tiedote (10.6.2020)

Euroopan lääkeviraston EMAn tiedote (27.3.2020)

Euroopan sydänjärjestö ESC on julkaissut aiheesta kannanoton

Sydänliitto on kääntänyt kannanoton suomeksi

Tietoa aiheesta löytyy myös THL:n sivustolta

Onko koronavirusepidemia vaikuttanut lääkkeiden saatavuuteen?

Päivitetty 3.5.2021

Fimean lääkeyrityksiltä saamien tietojen perusteella suuria ongelmia lääkkeiden saatavuuteen ei koronaepidemian johdosta toistaiseksi ole. Suomen terveydenhuollon ja lääkealan toimijat tekevät jatkuvasti tiivistä yhteistyötä saatavuushäiriöiden torjumiseksi, jotta ongelmia ei tulisi, vaikka tilanne on pitkittynyt.

Lääkkeen myyntiluvan haltija on vastuussa lääkkeidensä saatavuudesta. Myyntiluvan haltijoiden on varmistettava, että toimitusketjut ovat riittävän joustavia kestämään toimitushäiriöitä. Toimitusketjun hallinan toimenpiteisiin voi kuulua esimerkiksi ylimääräisen varaston pitäminen tai vaihtoehtoinen tuotteiden ja materiaalien hankinta. Myyntiluvan haltijoiden on ilmoitettava Fimealle hyvissä ajoin etukäteen tulossa olevista saatavuushäiriöistä.

Fimea arvioi jatkuvasti lääkevalmistajien ja lääkkeiden maahantuojien kanssa COVID-19 epidemian tuotannollisia vaikutuksia sekä toimitusketjujen ja varastojen tilannetta. Fimea on myös ohjeistanut apteekkeja asiakaspalvelutilanteita varten ja ohjannut hakemaan aina uusinta tietoa viranomaislähteistä.

Viranomaiset seuraavat tilannetta aktiivisesti yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa. Myös Euroopan lääkevalvontaviranomaisten kesken tietoja tilanteesta päivitetään säännöllisesti.

Miten Suomessa on varauduttu saatavuushäiriöihin?

Päivitetty 3.5.2021

Fimea seuraa aktiivisesti tilannetta. Suomen terveydenhuollon toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä ja myös Euroopan lääkevalvontaviranomaisten kesken tietoja tilanteesta päivitetään säännöllisesti.

Fimea arvioi jatkuvasti lääkevalmistajien ja lääkkeiden maahantuojien kanssa uuden koronaviruksen vaikutuksia lääkevalmisteiden saatavuuteen sekä toimitusketjuihinsa ja varastotilanteeseensa.

Suomessa turvataan lääkkeiden saatavuutta myös velvoitevarastoinnin avulla. Varastointivelvoite koskee lääketehtaita, lääkevalmisteiden maahantuojia, terveydenhuollon toimintayksiköitä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta.

Vaikuttaako Kiinan tai Intian koronavirusepidemia lääkkeiden saatavuuteen?

Päivitetty 3.5.2021

Kiinalla ja Intialla on rooli globaalissa raaka-aineiden, puolivalmisteiden ja lääkkeiden vaikuttavan aineiden sekä joidenkin lääkevalmisteiden valmistuksessa, mutta lääkkeitä valmistetaan muuallakin. Fimea on edellyttänyt lääkealan toimijoita varmistamaan toimitusketjujensa tilanteen ja tarvittaessa varautumaan mm. kartoittamalla vaihtoehtoisia hankintapaikkoja.

Kokonaan uuden tuotantolaitoksen pystyttäminen tai tuotantoprosessin siirto uudelle tehtaalle vaatii runsaasti panostusta ja aikaa, eikä sitä välttämättä yksittäisissä tapauksissa edes ole mahdollista tehdä, jollei tilanteeseen ole jo aiemmin varauduttu korvaavilla tuotantopaikoilla.