Lääkevaihto otettiin Suomessa käyttöön huhtikuussa 2003. Fimea laatii neljännesvuosittain luettelon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Apteekeilla on tietyin edellytyksin velvollisuus vaihtaa lääkemääräyksellä määrätty lääkevalmiste halvimpaan tai siitä hinnaltaan vähän poikkeavaan, yleisesti saatavilla olevaan vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen.

 

Vaihtoa ei kuitenkaan saa tehdä, jos lääkkeen määrääjä on kieltänyt vaihdon lääketieteellisellä tai hoidollisella perusteella tekemällä kiellosta merkinnän lääkemääräykseen tai jos lääkkeen ostaja kieltää vaihdon (Lääkelaki 395/1987). Lääkkeen ostajalla on lisäksi aina halutessaan oikeus saada toimitushetkellä hänelle tosiasiallisesti halvin vaihtokelpoinen lääkevalmiste, jollei lääkkeen määrääjä ole kieltänyt vaihtoa lääketieteellisin tai hoidollisin perustein.

Lääkevaihdon säästöpotentiaali

Taulukko. Lääkevaihdon sivuuttamisen aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle vuosina 2015─2018

	2015	2016	2017	2018
Lääke on vaihdettu, muttei viitehintaiseen valmisteeseen, milj. €	1,2	1,0	2,7	2,6
Lääkettä ei ole saatavilla, milj. €	0,3	0,2	0,9	1,6
Potilas on kieltänyt vaihdon, milj. €	9,4	7,3	6,6	6,7
Lääkäri on kieltänyt vaihdon, milj. €	24,6	18,4	15,4	17,2
Lääkettä ei ole vaihdettu muusta syystä, milj. €	0,3	0,5	10,7	7,8
Säästöpotentiaali yhteensä, milj. €	35,9	27,3	36,2	35,9

Lähde: Kelan korvattujen lääkeostojen rekisteri

Kuvio. Lääkevaihdon sivuuttamisen aiheuttamat kustannukset vuosina 2015─2018

 

Lue lisää:

Vältettävien lääkkeiden käyttö on vähentynyt iäkkäillä (Sic!-lehti)

 

Lisätietoa:

Hanna-Mari Jauhonen, tutkijalääkäri, puh. 029 5223512