Verkostojohtaminen

Moniammatillisen verkoston kehittämistyössä hyödynnetään verkosto- ja innovaatiotutkimuksissa hyviksi todettuja toimintamalleja. Tutkimusten mukaan kehittämistyö onnistuu parhaiten silloin, kun toimijoiden välinen luottamus ja sitoutuminen ovat kunnossa.

Perinteisissä kehittämistyön malleissa lähdetään usein liikkeelle ratkaisukeskeisesti ennen kuin luottamus- ja sitoutumispohja on kunnossa. Tällöin keskinäisen epäluottamus voi estää tiedon liikkumista ja sitoutumisen puute näivettää ratkaisujen käyttöönottoa.

Keskinäinen luottamus ja sitoutuminen yhteistyöhön edistävät tiedon liikkumista, uuden tiedon luomista ja hyvien käytäntöjen syntymistä ja käyttöönottoa. Positiiviset tulokset puolestaan syventävät keskinäistä luottamusta ja sitoutumista. Hyvät tulokset myös innostavat uusia toimijoita mukaan verkostoon, jolloin mahdollisuudet hyödyntää uutta tietoa sekä levittää ja juurruttaa hyviä käytäntöjä lisääntyvät. Seurauksena on parhaimmillaan jatkuvasti syvenevä innovatiivisuuden kehä.

Moniammatillisessa verkostossa ei haeta nopeita ratkaisuja olemassa oleviin lääkehoidon ongelmiin. Tavoitteena on sen sijaan tukea ensisijaisesti toimijoiden välisen keskinäisen luottamuksen ja sitoutumisen syntymistä sekä osaamisen rakentumista siten, että toimijoiden kyky ja mahdollisuudet ratkaista omat ja verkoston yhteiset haasteet kehittyvät pitkäjänteisesti.

Verkoston innovatiivisuuden edistäminen edellyttää oikeanlaisia rakenteita ja prosesseja. Rakenteisiin voidaan lukea verkoston toimijat ja resurssit, toimijoiden väliset roolitukset, kirjalliset ja kirjoittamattomat sopimukset sekä yhteistyön kannustimet. Näiden rakenteiden tukemana verkostotyö kehkeytyy jatkuvana prosessina, jossa luottamus ja sitoutuminen ovat jatkuvasti muutoksessa.

Verkostotyön keskeiset vaiheet

Verkostotyön prosessi etenee harvoin lineaarisesti, mutta siitä voidaan tunnistaa muutamia keskeisiä vaiheita:

  • Kehittämishaasteen kartoittaminen ja yhteistyön tarpeen tunnistaminen.
  • Tarvittavien kumppanien kartoittaminen ja kutsuminen yhteistyöhön.
  • Yhteisten tavoitteiden, toimintatapojen ja motivaation löytäminen.
  • Yhteistyön edistäminen sovittuihin tavoitteisiin ja toimintatapoihin nojaten.
  • Toiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi ja seuranta yhdessä.

Kaikissa vaiheissa innovatiivisuutta on tärkeä edistää dialogisilla työskentelytavoilla, joissa tietoa ei vain siirretä toimijalta toiselle, vaan tietoa luodaan jatkuvasti yhdessä. Keskeinen periaate on myös kokeilemalla oppiminen, mikä edistää erityisesti hiljaisen tiedon kehkeytymistä. Tämä tarkoittaa käytännössä systemaattisen suunnittele–testaa–arvioi–korjaa -kehittämissyklin omaksumista niin verkostotyön sisältöjen kuin toimintatapojenkin osalta.

Lue lisää:

Verkostojohtamisen kirjallisuutta (pdf)