Elin- ja kudosluovutuksia helpottava lakimuutos astui voimaan 1.8.2010

Ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellistä käyttöä koskevaa lakia (ns. kudoslaki 101/2001) on muutettu suostumussäännöksen osalta. Elimiä, kudoksia ja soluja saa nyt irrottaa kuolleilta luovuttajilta toisen ihmisen hoitoa varten, jos vainaja ei ole elinaikanaan tätä vastustanut (ns. oletettu suostumus). Lainmuutos painottaa elinluovuttajan omaa, elinaikaista näkemystä elinluovutukseen. Muutoksen tavoitteena on lisätä elin- ja kudossiirtoja ja sitä kautta säästää ihmishenkiä ja parantaa siirteen saaneiden henkilöiden toimintakykyä.

Elinten, kudoksien ja solujen irrotusta ei saa tehdä, jos vainaja on eläessään vastustanut luovutusta. Alaikäisen tai vajaakykyisen luovuttajan osalta edellytetään huoltajan suostumusta, ellei vainaja ole ikänsä ja kehitystasonsa mukaan kyennyt elinaikanaan muodostamaan mielipidettä asiasta. Vainajan lähiomaiselle tai muulle läheiselle on aina annettava selvitys elinten, kudoksien ja solujen irrottamisesta ja irrottamisen merkityksestä.

Suomessa kuolleilta luovuttajilta otetaan elinten lisäksi talteen luu- ja tukikudos-, iho-, sydänläppä- ja sarveiskalvosiirrännäisiä. Ihmiskudosten ja -solujen hankinta, käsittely, säilytys ja jakelu voidaan tehdä vain toimiluvan saaneessa kudoslaitoksessa. Suomessa toimii tällä hetkellä 64 toimiluvallista kudoslaitosta, joiden toimintaa Fimea valvoo.

Fimean kudoslaitostarkastuksissa on todettu kuolleilta luovuttajilta saatavien siirtokudosten tarpeen ajoittain ylittävän niiden saatavuuden, mikä on muun muassa lisännyt tuontikudosten tarvetta. Kudoslain muutoksen toivotaankin lisäävän paitsi elinsiirtoja vaikuttavan myös kudossiirrännäisten saatavuuteen.

Lisätietoja: 

Anne Tammiruusu, ylitarkastaja, (09) 4733 4515

Eeva Leinonen, Luvat ja tarkastukset -yksikön päällikkö, (09) 4733 4510 

Sähköpostiosoite on muotoa [email protected]