Astmalääkkeiden turvallisuus

Amerikkalaistutkijoiden julkaisemassa, 19 astmatutkimuksen tuloksista kootussa analyysissä havaittiin, että pitkävaikutteisten beeta-2-reseptoreita stimuloivien lääkkeiden jatkuvaan käyttöön liittyi hieman suurentunut vaikeiden astmakohtausten ja astmakuolemien riski. Kyseisiä lääkkeitä ovat formoteroli ja salmeteroli (Foradil, Formoterol, Oxis ja Serevent). Samoja aineita on myös yhdistelmävalmisteissa, joissa toisena vaikuttavana aineena on hengitettävä kortikosteroidi (Seretide, Symbicort).

Suomessa astman hoito-ohjeiden mukaan astman perushoito on tulehdusta lievittävien, hengitettävien kortikosteroidien käyttö. Jos tämä ei riitä, käytetään lyhytvaikutteisia hengitysteitä avaavia beeta2-reseptoria stimuloivia lääkkeitä. Vasta vaikeamman astman hoidossa siirrytään steroidin ja pitkävaikutteisen beeta-2-reseptoreita stimuloivan lääkityksen käyttöön. Toisin kuin Suomessa, Yhdysvalloissa pitkävaikutteisia keuhkoputkia avaavia lääkkeitä on käytetty myös yksinään, ilman kortikosteroidia.

Euroopan lääkevirastossa selvitetään pitkävaikutteisten astmalääkkeiden turvallisuutta ja keskustellaan mahdollisista hoito-ohjeiden tarkennuksista.  Astman hoitoa ei pidä missään tapauksessa keskeyttää itse, sillä hoidon lopettaminen voi johtaa taudin nopeaan pahenemiseen.

Nykyisen kaltaisella astman hoidolla sairaalahoitoa vaativat astmakohtaukset ovat vähentyneet yli 80 prosenttia ja astmakuolleisuus on jatkuvasti pienentynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, vaikka astmaa sairastavien määrä on moninkertaistunut.

Lisätietoja:

Professori Erkki Palva, osastopäällikkö, p. (09) 4733 4288,

[email protected]

Lisää aiheesta:



Ylilääkäri Pirkko Paakkari, tutkija Tinna Voipio:

Olisiko syytä pohtia pitkävaikutteisten beeta-2-agonistien jatkuvaa käyttöä?

(Artikkeli julkaistaan TABUssa 3/2006)